Mainio Blogi

Tule nähdyksi, älä syödyksi.

2012-02-21T15:22:00.002+02:00

Luonnonjärjestyksessä näkyvä esilläolo merkitsee usein saaliiksi joutumista, paitsi aivan ravintoketjun huipulla. Ja mitä pahemmat ajat ovat, sen huolellisemmin piiloudutaan. Markkinoilla tilanne on täysin
päinvastainen – siellä piiloutuja tulee syödyksi.
Lymyäminen pimennossa aiheuttaa sen, että tuote lakkaa olemasta ihmisten mielissä ja siten myös ostoslistalla hyvin nopeasti. Vahvimmat brändit tietenkin kestävät paussin paremmin, mutta pääsääntö menee sananlaskun mukaan – poissa silmistä, poissa mielestä.

Markkinointiviestinnän ammattilaisten käyttäminen etenkin taantumassa on tärkeää. Strategioita hiotaan, luovuus nostetaan palstamillejä ja sekunteja merkittävämmäksi, fokusta tarkistetaan ja rönsyjä karsitaan. Usein näillä seikoilla on taipumus jäädä käytännöksi myös aikojen parantuessa, eikä siitä ole pahaa sanottavaa. Ammattilainen osaa brändin rakentamisen ja ylläpidon lisäksi optimoida viestin sisällön ja yrityksen näkyvyyden kohderyhmän, ajankohdan, tavoitteen, keinojen ja tiukemmankin budjetin mukaan.

Miksi sitten laman aikana tai mieluummin jo sen alla on syytä olla esillä? Vastauksia on useita, mutta monelle yksikin näistä riittää.

Yrityksen ja tuotteen imago ovat jo valmiiksi iskussa, kun ajat paranevat. Ne ovat ensimmäisenä mielikuvissa kulutuksen ja investointien taas elpyessä.
On kalliimpi ponnistus joutua jopa lanseeraamaan itsensä uudelleen hiljaiselon jälkeen kuin olla esillä johdonmukaisesti.
Mahdollisuus lisätä markkinaosuutta kasvaa: on monia aloja, joilla taantuma ei juurikaan vaikuta kysyntään – älä siis itse taannu kilpailijoidesi mukana ”vahingossa”.
Näkymällä osoitat olevasi vahva huonoinakin aikoina, ja ihmiset haluavat olla voittajan puolella myös valinnoissaan. Tämä ei tarkoita pröystäilyä, vaan harkittua viestintätaktiikkaa.
Oma henkilöstö pysyy motivoituneena. Bonuksena yritys on myös houkuttelevampi työpaikka uuden rekrytointitarpeen tullen.

On tosiasia, että taantumassa niin yksityisillä kuin yrityksillä on taipumus säästää. Säästävätkö asiakkaat juuri sinun tuotteistasi? Riippuu paljolti siitä, kuinka aktiivisesti itse tai kilpailijasi ovat esillä.
Liki 30 vuotisen markkinointiviestinnän ja muutaman taantuman – jopa laman – tuomalla kokemuksella voin sanoa, että valitettavan usein säästökohteet yrityksissä liittyvät markkinoinnin ja mainonnan investointeihin. Jokaisen yrityksen kannattaa kuitenkin miettiä, onko näkymättömyys eduksi siihen asti, kun nousu jälleen alkaa. Toinen sananlasku nimittäin sanoo, että ken takapuolensa nostaa, se tuolinsa menettää. Vapautuvalle paikalle on aina tulijoita, myös mielikuvissa.

Ja mä mietin kuinka mä ratsastin..

2012-01-31T09:15:00.003+02:00

Tellus on taas niissä kantimissa että se on ehtinyt kiertää muutakin kuin tahkoa. Tätäkään tanssahdusta auringon ympäri 2011 ei selvitty ilman pakollisia ”kohumainoksia” – kuten lehtikioskien paraatipaikalta Tsingis-kaanin tavoin elintilan vallanneet iltapäivälärpäkkeet tuppaavat niitä kutsumaan. Yleensä tällaisia mainoksia syytetään jollain toisella taholla ratsastamisesta. Viime vuosi ei ollut poikkeus.

Ensin oli sana – ja sitten nettikaupan tv-mainos, josta tuli sanomista.
Ainakaan tässä päässä ensireaktio pätkästä ei varmaankaan ollut se mitä mainostaja tavoitteli: miten ihmeessä tämä on voinut mennä läpi? Reklaamin vielä pyöriessä töllössä kaikkien lakien puitteissa, sattui silmään uutisotsikko, jossa kyseisessä mainoksessakin harjoitettu toiminta oli johtanut ikäviin seurauksiin. Ja vielä ihan hiljattain uutisoitiin tapauksesta, joka oli kuin suoraan tästä tv-mainoksesta. Ei tainnut kampanja mennä kuin Strömsössä. Toisaalta, näkyvyys mediassa oli taattu joten kukapa tietää. Varsinaisesta laukasta tai ravista ei tämän kohdalla ollut kysymys, sillä väkivalta ei ollut toimintarainoista tuttua visuaalista mäiskettä. Sen oli tarkoitus olla ”hauskaa”, mutta metsään mentiin niin että latvat ryskyivät.

Sota on kova paikka - myös mainoksissa. Urheilulajissa, jossa tykitetään, taistellaan, puolustetaan, hyökätään ja pelataan Karjala-turnausta, mainostaminen rintamalle lähtemisellä on tietenkin äärimmäisen kaukaa haettua. Ongelmaksi muodostui ainakin se, että selostaja Antero Mertaranta ja Maamme-laulunkin suorassa radiolähetyksessä kajauttanut maajoukkueen entinen kapteeni Juhani Tamminen osoittivat ilmeillään, että tässä ei nyt välttämättä olla ihan tosissaan. Mautonta? Voi olla. Typerää? Ehkä. Mutta kysyikö kukaan veteraanien mielipidettä mainoksesta? Tai edes heidän etujärjestöjensä? Kaatuneitten Omaisten Liiton? Lotta Svärd Säätiön? Jonkin tahon joka olisi jokin muu kuin alposuhonen tai mattimeikäläinen? Ei tietenkään. Mainonnan eettinen neuvosto tai kuluttaja-asiamies ei asiaan puuttunut. Älämölöä on pitänyt lähinnä yksittäiset blogikirjoittajat ja nettikeskustelijat, joilla on siihen tietenkin täysi oikeus. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä.

Mainonnan vuoden 2011 ratsastajapatsaalle löytyy kandidaatti myös maailmalta: ennenkin mainoksillaan kohauttanut vaatealan yritys laittoi suurmiehet ympäri maailmaa pussaamaan. Paavin mukanaolo raivostutti Vatikaanin, mikä ei välttämättä ole paras uutinen italialaiselle yritykselle. Vaikka mainos vedettiin markkinoilta anteeksipyynnön kera, oikeustoimia ei ole pysäytetty. Vatikaanin tiedottajan mukaan mainos loukkasi uskovien tunteita, ja myös paavin ”partnerin”, egyptiläisen imaamin avustaja on älähtänyt mainoksesta. Mitähän mainostavassa yrityksessä mahdetaan miettiä? Lyödään ylävitosia ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen saavutettuun julkisuuteen? Vai pohditaanko, että oliko mopon pakko keulia ihan tällaisella volyymillä. ”Mitäs jos oltais hyväksytty se mainostoimiston toinen ehdotus, jossa ne äijät vaan halaa hei?” Toisaalta, se ei olisi kuvana ollut yhtä tehokas. Mutta tehokkuus tuo tullessaan ratsastamisen vaaran.

Yksikään edellä käsitellyistä mainoksista ei ollut ideatasolla mitenkään tuhoon tuomittu. Kohut syntyivätkin lähinnä ontuvasta toteutuksesta – tahattomasti tai tarkoituksella.

Tarina tuli takaisin

2011-11-14T13:05:00.002+02:00

Olimme tamperelaisen mainosväen voimin katsomassa Cannesin 2011 Kultaisia ja Hopeisia leijonia – eliittisarjan mainosfilmejä siis. Esitys kesti parisen tuntia ja spotteja nähtiin kymmenittäin eri kategorioissa, hammastahnasta yhteiskunnalliseen valistukseen. Tuotantoja oli pakko katsella hiukan kateuden vihertämänä, koska ideoissa sen koommin kuin toteutuksissakaan ei oltu köyhiä saatikka kipeitä. Parhaimmillaan filmit olivat useiden minuuttien mittaisia lyhytelokuvia tai useammasta aiheesta koostuvia sarjoja eli elokuvateatteriversioita.

Filmikimaran jälkeen syysillan kostea keli painoi päälle kaiken peittävän pimeyden täydentämänä.
Loisteliaat tarinat lisäsivät kontrastia näiden ja kotimaisen mainoselokuvan välillä, aivan kuin säiden ruhtinas olisi tiennyt tämän vastakkainasettelun. Luvattoman suuri osa kotimaisen tv-mainonnan tuotoksista on edelleen tyyliä ”HK Sininen 2,60/kpl, ota kolme, maksa kaksi... ”
Tämä ei tarkoita, että jokaiseen filmiin olisi sijoitettava pienen huvijahdin verran. Idea ratkaisee. Muutama riemukas esimerkki nähtiin varsin suurilta yrityksiltä, joilla ei takuulla ole pikkurahan puutetta, mutta mainosten tuotanto ole voinut maksaa muutamaa satasta enempää.

Lenkkiä järsiessä tulee väistämättä mieleen totuus, että puhtaasta hintamainonnasta ei ole kovinkaan vahvaksi brändin vahvistajaksi saatu brändin luojaksi. Tekniikka ja liikkuvan kuvan mahdollisuudet menevät haaskiolle, koska televisio on tarinankertojien ja oivaltavien ideoiden media. Still-kuvien ja hintaräiskäysten esittäminen kun ei oikein ole edes mainontaa sen parhaassa merkityksessä.

Tietenkin Cannesin filmien ilotulituksessa katsottavaksi ovat valikoituneet Telluksen parhaat mainoselokuvat. Mutta siltikin: ollapa pikkuisen enemmän budjettia, pikkuisen enemmän sekunteja ja reilummin suunnitteluaikaa, niin täältä Pohjolastakin päästäisiin kansainväliseen kärkeen ja parrasvaloihin – en nimittäin usko, että suomalainen suunnittelija olisi ulkomaalaisia kollegoitaan kehnompi. Monia hienoja filmejä nähtiin maista, joissa tv-mainonnan perinteet ovat Suomea paljon lyhyemmät. Mutta kotimaista tuotantoa ei tällä(kään) kertaa huippujen joukossa nähty. Joskus tosin on.

Aikoinaan jopa itseisarvoksi noussut tehostetehtailu ja digitemput peittosivat hyvät tarinat, kun uudet tekniikat tekivät suunnittelijoista jopa hieman laiskoja – näyttävän tuloksen tuottavaa ”pläjäysnappia” helpompi painaa kuin luoda koskettava kertomus.
Nyt tarinat tulivat takaisin, siitä nähtiin satakunta hyvää esimerkkiä. Yritetään ajaa tätä asiaa ilolla ja innolla myös suomalaisen tv-mainonnan suunnittelussa.